31. August 2015

Finnischer Ofenpfannkuchen. /// / Pannukakku.

Pfannenkuchen, Eierkuchen, Crepes, Palatschinken,... das geliebte Kind hat viele Namen und ich kenne keinen, der die nicht mag. Gerade bei Familien beliebt, aber ich finde Pfannkuchen recht unfair, so im Sinne eines Familienessens. Einer steht am Herd und die anderen warten, bis endlich wieder einer fertig ist, und die anderen schauen neidisch zu, bis auch sie an der Reihe sind.
Aber die Finnen haben hier eine Lösung gefunden - der Ofenpfannkuchen, auch Pannukakku genannt. Mein Mann ist gerade wieder besonders begeistert vom Ofenpfannkuchen und hat nun sein ultimatives Rezept, welches ich hier niederschreiben darf. Dafür hat er extra Fotos gemacht, somit ist dies eigentlich ein Gastblogeitrag ;-)

/// / Lätty, räiskäle, plätty, lettu,... onhan rakkaalla lapsella monta nimeä, enkä minä tunne ketään, joka ei tykkäisi heistä. Varsinkin lapsiperheissä mieleisä ruoka, mutta minun mielestä hyvinkin epäreilua puuhaa, kun yksi paistaa ja toiset odottaa, kunnes saavat. Paitsi mökillä muuripohjapannun ääressä, siellä se odotus kuuluu hommaan!
Mutta onhan suomalaisilla pannukakku. Mieheni innostui taas kerran tekemään pannukakkua, tällä viikolla meillä oli tarjolla kolmesti pannukakkua, ja nyt hänellä on oma hyvä resepti. Saan jakaa sen täällä, hän jopa otti kuvia kirjoitusta varten, kun en ollut kotona :-)

 
Finnischer Ofenpfannkuchen

3 Eier
5 dl (500 ml) Milch
3 dl (150 g) Weizenmehl
1 TL Salz
Zucker nach Belieben (meist 2 EL)
50 g Butter

Milch und Eier mit dem Mixer zusammenmischen, dann das Mehl, Salz und Zucker hinzufügen. Eine halbe Stunde stehen lassen, damit das Mehl quellen kann.

Ofen auf 200° Umluft, das Pizzablech in den Ofen stellen, heiss werden lassen. Butter auf das Pizzablech geben, im Ofen schmelzen und leicht braun werden lassen, auf dem Blech komplett verteilen. Dann den Teig hinzufügen und ca 25-30 Minuten backen lassen, bis der Ofenpfannkuchen braun ist.

Wir sind ja nur zu zweit, also reicht uns das Pizzablech. Sind wir aber mehrere, dann wird ein Backblech voll gemacht. Hierfür braucht man dann 4 Eier, 8 dl Milch, 4,5 dl Mehl, 1,5 TL Salz, 3 EL Zucker, 70 g Butter.

Mit Schlagsahne und Erdbeermarmelade servieren. 

Diese Rezet schicke ich noch schnell zu What Ina loves, hier sammelt Ina Rezepte im August zum Thema "Fernweh". Und Heimweh ist ja auch eine Art von Fernweh.


/// /
Pannukakku

3 munaa
5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
sokeria maun mukaan (yleensä 2 rkl)
50 g voita

Vatkaa maito ja munat kulhossa, lisää jauhot, soula ja sokeri. Anna seistä puoli tuntia.

Lämmitä uuni 200° (kiertoilma), laita pizzapelti uuniin kuumenemaan ja lisää sitten voi. Kun voi on sulanut ja ruskistunut vähän, levitä voi koko pellille ja lisää taikina. Paista 25-30 minuuttia kunnes on ruskea.

Meitä kun on vain kaksi, niin se pizzapelti riittää meille. Mutta kun on isompi porukka luvassa, niin isoon uunipeltiin tarvitaan 4 munaa, 8 dl maitoa, 4,5 dl jauhoja, 1,5 tl suolaa, 3 rkl sokeria, 70 g voita.

Nauti kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Tässä on tavalliseen suomalaiseen reseptiin nähden vähemmän maitoa, kokeilkaa, maistuuko teidänki mielestä! Ja kokeilkaa ihmeessä toi voitemppu, eli sulattakaa voi ja antakaa ruskistua, ennenkuin lisäätte taikinan pellille. Siintä tulee vähän ekstramakua!
 

Die gute alte Chefette meiner Oma ist immer noch bei mir im Betrieb!
/// / Mummon vanha Chefette on minulla vieläkin käytössä!

  
Und dann nimmt das Blasenspektakel seinen Lauf...
/// / Ja sitten uunissa alkaa tapahtua...



Das war Nummer zwei diese Woche auf dem Backblech...
/// / Tämä oli viikon numero kaksi isolla pellillä...
 

23. August 2015

Untersetzer. /// / Lasialusia.

In Finnland habe ich mich diesmal konzentriert auf Urlaub machen. Als meine Mutter vor dem Urlaub erwähnte, dass wir noch Untersetzer für Gläser im Häusle brauchen, habe ich das gleich als meine Aufgabe angenommen. In Finnland habe ich dann schöne Filzwolle gekauft, und einfache Kreise locker gehäkelt.

/// / Lomalla Suomessa keskityin lomailuun. Ennen lomaa äitskä mainitsi, että tarvittais mökille lasinalusia, sanoin heti, että minä teen. Ostin marketista yhden kerän Novitan jokea (no okei, ostin kolme kerää, mutta tähän meni yksi kerä) ja virkkasin löysästi ympyröitä, niin monta kun se yksi kerä riitti.


Auf dem unteren Bild der Fleck am linken Rand, das sind Entenspuren. Häh? Ja genau, Entenspuren. Wenn es im Wald raschelt, und man entdeckt die Enten in den Blaubeeren, dann kann man sich sicher sein, dass es kurz danach solche Spuren auf em Steg sind. Und zwar lieben es die Enten auf den Steg zu machen, und das was hinten rauskommt, ist natürlich durch die Beeren... blau :-)

/// / Kuvassa alhaalla vasemmassa kuvassa on yksi läntti, joka on sorsien jäljiltä. Sorsat kun käy mökin lähellä mustikassa ja sen jälkeen laiturilla sontimassa, niin jäljelle jää tummia läiskiä, vaikka heti huuhtoisi pois... Aika myrkyllistä ainetta!


Aber zurück zu den Untersetzern...Mein Mann hat im Schuppen ein altes Waschbrett gefunden, und das kam mir natürlich mit meinen Filzscheiben recht gelegen. Ein wenig warmes Wasser und Seife, und los ging die Schrubberei.

/// / Mutta takaisin lasinalusiin... Mieheni löysi aitasta vanhan pyykkilaudan, ja sehän sopi hyvin, kun mulla oli ne huopakiekot. Eli vähän läämintä vettä ja mäntysuopaa, ja siinä minä laiturilla pyörittelin niitä kiekkoja.







Zum Schluss hatte ich dann fertige gefilzte Scheiben, die ich am nächsten Tag in der Sonne trocknen lies. Fertig waren die Untersetzer.

/// / Lopulta mulla oli käsin huovutettuja kiekkoja, jotka kuivasivat seuraavana päivänä auringossa.








Ein kleines Reststückchen Filzwolle hatte ich noch, zusammen mit Restfäden von einem anderen Projekt habe dann noch einen kleinen Waldwichtel gemacht. Flinkes Projekt mit Reststücken :-)

/// / Pieni jämä huopavillaa jäi, ja toisesta projektista jäi lisää jämiä, ja näin syntyi pieni metsähahmo. Kiva ja nopea jämäprojekti :-)
 

10. August 2015

Karategurkensalat. /// / Karatekurkkusalaatti.

So, ich bin wieder zuhause... Und nach dem ersten Tag im Büro heute hatte ich abends Lust auf diesen Karategurkensalat, für den eine Gurke mit dem Nudelholz kräftig bearbeitet wird. Das Rezept hatte ich auf dem finnischen Blog kaikki äitini reseptit (auf Deutsch: alle Rezepte meiner Mutter) gefunden.
Ok ok, Herr Chef, war ja nicht so schlimm, aber es war nun halt mal der erste Tag nach dem Urlaub :-)

/// / No niin, kotona ollaan... Ja ensimmäisen työpäivän jälkeen teki mieli tätä karatekurkkusalaattia, kaikki äitini reseptit-blogin murskatut kurkut-salaattia. Eihän se ensimmäinen työpäivä niin kamala ollut, mutta kuitenkin, olihan se taas ensimmäinen työpäivä :-)


Aber von vorne... Samstag sind wir wieder in Deutschland angekommen, und es erwarteten uns satte 28 Grad, und das Abends um 20 Uhr. Da waren mir die angenehmen 21-25 Grad in Finnland tagsüber deutlich lieber. Am Sonntag konnte ich dann den Garten inspizieren und habe reichlich Gurken vorgefunden... Drei Schlangengurken und ein paar Vespergurken, die insgesamt 3,5 Kilo wogen. die zwei grösseren jeweils ein Kilo, die kleinere magere 500 g... Ich hatte so das Gefühl, dass es bei uns diese Woche was mit Gurke gibt ;-)

/// / Lauantaina lennettiin takaisin Saksaan, ja illalla klo 20 meitä odotti vieläkin 28 astetta. Oli se 21-25 astetta Suomessa paljon mieleisämpää! Sunnuntaina sitten sain vihdoin rauhassa kierrellä puutarhassa, ja löysinkin kurkkua. Kolme isoa kurkkua ja pari pienempää, yhteensä 3,5 kiloa. Kaksi isompaa painoivat jokainen kilon, pienempi "vain" 500 g. Tuli semmoinen juttu mieleen, että meillä saattaisi tulevalla viikolla olla luvass jotain ruokaa, mihinkä kurkkua menisi kivasti!




Und passend dazu hatte neulich Nanna vom Blog kaikki äitini reseptit einen Gurkensalat gepostet, bei dem man seine Aggressionen an der Gurke rauslassen sollte. Mein Mann hat den Salat in den Karategurkensalat umbenannt.

Der Trick an der Geschichte: die Gurke wird mit einem Wellholz, dem Messerrücken oder wie bei mir mit einem Stampfer kräftig bearbeitet, man hat einfach drauf rum, somit werden die Zellstrukturen aufgebrochen, und die Salatsoße kann richtig schön in die Gurke einziehen, ohne dass der Biss verloren geht. Mit dem asiatischen Dressing mal eine neue und erfrischende Variante!

/// / Sopivasti tähän kurkku-rikkauteen Nanna oli kirjoittanut vasta hiljattain hänen kaikki äitini reseptit-blogiin tämän kurkkusalaattireseptin, johon kurkku murskataan kaulimella, suuren veitsen lapeella tai niin kuin minä puukalikalla, jolla yleensä soseutan marjoja.

Reseptin jujuhan on, että kurkku murskataan, näin solurakenne hajoittuu sopivasti että marinaadi voi vetäytyä kunnolla kurkkuun, mutta rapeus säilyy. Aasialaisen kastikkeen kera ihana uusi ja raikas variaatio kurkkusalaatista!


Gebrochene Gurke-Salat (aka Karategurkensalat)

1-2 Gurken (ca. 1 Kilo)
1 EL Seesamöl
1 EL Reis-Essig
1 EL Sojasoße (wenn möglich hell, dunkel geht aber auch)
1 kleine rote Chili
2 Knoblauchzehen
1 cm Ingwer
1 EL Zucker
1/2 TL Salz
Seesamsaat

Die rote Chili klein schneiden, falls der Salat weniger scharf sein sollte, vorher die Kerne und Häute im Inneren entfernen. Ingwer schälen und möglichst klein schneiden. Knoblauch klein schneiden oder mit der Knoblauchpresse fein machen. Alle Zutaten in eine Salatschüssel geben, umrühren und bei Seite stellen.

Seesamsat in einer Pfanne rösten.

Beide Enden der Gurke abschneiden und wegwerfen. Gurke auf ein Schneidebrett legen und mit einem Nudelholz, dem Rücken eines breiten Messers o.ä. Gegenstand kräftig drauf rumschlagen. Falls das Innere der Gurke zu wässrig ist und beim Bearbeiten zu sehr rumspritzt, das Innere erst entfernen und dann die Gurke bearbeiten.
Im Anschluss die Gurke der Länge nach vierteln und dann in gröbere Stücke schneiden. Die Gurke inklusive des Wassers in die Salatsoße hinzugeben, umrühren. Die geröstete Sesamsaat auf den Salat streuen.

Man kann den Salat sofort geniessen, oder auch in den Kühlschrank für ein paar Stunden stellen. Ich persönlich fand den Salat besser, als er ein wenig Zeit gehabt hatte durchzuziehen.

Im Originalrezept war kein Ingwer drin, den habe ich dazugedichtet. Passt aber ganz gut!

Und, wann klatscht du eine Gurke?




Murskatut kurkut-salaatti

1-2 kurkkua (noin 1 kiloa)
1 rkl sesamöljyä
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl vaaleaa soijakastiketta (tummakin käy)
1 punainen chili
2 valkosipulikynttä
1 cm inkivääriä
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
seesamia


Pilko chili pieneksi, maun mukaan poista siemenet ja valkoiset osat sisältä. Kuori ja pilko inkivääri pieneksi, samoin valkosipuli. Yhdistä kaikki aineet paitsi kurkku salaattikulhoon.

Paahda seesami pienellä pannulla.

Poista molemmat päät kurkusta, ja mäiski oikein kunnolla kaulimella tai veitsen lapalla. Jos kurkku tuntuu sisältä liian vetiseltä (sen huomaa kun kurkkua roiskuu joka keittökulmaan), poista siemenet ja nesteet keskeltä ja mäiski sitten vasta. Leikkaa kurkku sitten kahdesti pituussuuntaan, pilko sitten kurkku reiluiksi paloiksi. Nosta kulhoon ja sekoita. Ripottele seesami salaatin päälle.

Voit syödä salaatin heti tai nosta se jääkaappiin maustumaan. Minun mielestä salaatti maistui paremmalt, kun se oli ajan seisonut jääkaapissa ja maut olivat vetäytyneet kurkkuun.

Alkuperäisessä reseptissä ei ollut inkiväriä, mutta Nanna kehotti tuunaamaan oman salaatin. Noh, pienihän tämä tuunaus oli!

Milloinkas sinä mäiskit kurkkua?